Puerto Galera

Paratiisissä

Matkalla puerto galeraan

Koska Gregoriaanisen kalenterin katkaisuvaihe meni vesirajan ulottumattomissa, ja varpaita kasteli lähinnä laseista läikkynyt juoma, päätin korjata tilanteen Aquino III:n julistettua Kiinalaisen kuukalenterin vuodenvaihteen vapaapäiväksi.

Jo hieman vapaapäivien julkistusta aiemmin oli alitajuntaani luikerrellut loru Puerto Galeran kauneudesta, syövyttäen sen seuraavaksi kohteekseni. Uudesta uhrista innostuneena lueskelinkin Lonely Planettiani kohde rantaa pohtien. Vaikka LP:n tiet johtivatkin Sabangiin vaikutti se liian menevälle vehreyttä ja luontoa kaipaavalle mielelleni, niinpä kohteeksi tulikin White Beach… ja kuinka oikeassa valintani olikaan.

White Beach, eli valkoranta vetää vertoja Boracayn kauneudelle. Sen leveä vaaleaa hiekkaa oleva linnunrata rajautuu ravintoloihin ja turkoosin siniseen mereen, jonka lempeät aallot hyväilevät siinä kellujaa. Ja kuin suojellakseen poikasiaan pahalta, päättyy ranta kummassakin päässä luonnon omaan muuriin.

Päivät White Beachilla menee meressä kelluen, rannalla tai rantakuppilassa maaten, ja sukellellen. Halutessa voi ratsastaa banaanilla tai vuokrata vesijetin. Tekemistä on tarpeeksi, ja väkeä riittävän vähän.

White Beachin yöelämää voisi sanoa sateenkaariseksi. Hobiaa, eli homo fobiaa, sairastava saattaa saada valkorannalla shokin, sillä kohde on kauneuden lisäksi kuuluisa vähemmistöjen kohtauspaikkana. Monet tarjoilijaneidosta onkin puoliksi poikia, ja samaa sukupuolta suosivat kulkevat rannalla käsikkäin.

Vaikka monet baareista paukuttavat bassonrytmiä ilmassa huitovien käsien tahtiin, lipuvat Spinal Tapin yhteentoista vääntämät volyymit pienemmille lukemille jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä.

White Beachista noin 10km päässä sijaitsee Puerto Galeran kaupunki, jolle en keksinyt muuta virkaa kuin rantojen välisenä läpikulkupisteenä toimiminen.

Sabang, saaren viihdekeskus syökseen syliin kujia ja sokkeloita. Baarit ja hotellit on viritetty niin likelle toisiaan, ettei leveämpiharteiset pääse kaatumaan edes veren hupipitoisuuden piiputtaessa punaisella. Siinä missä White Beach on enempi paikallisten suosima, ja ruoan saa jo eurolla, on Sabang turistihinnoilla hapotettu ja teräsvyön kanssa pinnan alle painujien sekä hippaavien vanhusten mieleen.

Big La Laguna Beach on nimestään huolimatta pieni, enkäpä 1/4 White Beachin pituudesta, idyllisyyden koosta kärsimättä. Koska rannan nielu ei nielaise sisäänsä muutamaa hulppeaa hotellia enempää ei se sovellu edes viikonloppu vierailua varten jonkinlaista menoa mielivälle, ellei yöjalkaa lepytetä Sabangiin vievällä venekyydillä.

Vaikka kuulin hämmästelyjä muutaman mutkan takana olevasta Tamaraw putouksesta, oli se itselleni lähinnä raksi ruutuun nähtävyys. Putouksen koko, vuolaus tai ympäristö eivät pitänyt otteessaan valokuvaushetkeä kauempaa, ja Hondan puskiessa kiemurtelevaa rantatietä haihtuivat muistot ropisevasta vesihöyryn lailla pois.

Kun pohtii White Beachia ja Sabangia niiden kauneutta vertaillen, ei voi kuin ihmetellä LP Sabangin suosittelua. Leveän valkoisen rannan sijaan Sabang ei kummoista kaistaletta tarjoa, ja sekin viiru mikä baarimuurin ja meren väliin jää on lähinnä vitsi White Beachin rinnalla.